Saarikenttä

Saarikenttä on Vimpelin ja Vimpelin Vedon symboli, kansallispyhät töön verrattava vimpeliläisen ja koko maankin pesäpalloilun kehto. Monet joukkueet ovat pitäneet Saarikenttää vaikeasti pelattavana ja esim. iltaotteluissa aurinko saattaa vaikeuttaa myös kotijoukkueen ulkopeliä. Maankuuluiksi ovat tulleet pelaajien kosken kuohuihin hyppäämiskuvat pallon jäljessä - pallohaavi kuuluu myös olennaisena osana Saarikentän historiaan ja nykypäivään - kokokohtana oli kalan saaminen pallonsijasta haavilla.

Jo 1920-luvun lopulla pesäpallo alkoi siirtyä Vimpelissä pihoilta ja heinäpelloilta Joki- eli Rankilansaarelle, kuten kenttää aluksi kutsuttiin. Jokisaarella oli kolme erillistä saarta ja kunta luovutti saaret 1920-luvulla Suojeluskunnalle urheilutarkoituksiin. Vuonna 1935 aloittivat Veto ja Suojeluskunta kentän kunnostuksen. Tehtailija Henrikki Heikkilä lupasi sahajauhoja tehtaaltaan ja kun kesä oli kuiva, saatiin täytemaata jokiuomista. Uomat täytettiin talkoilla ja kaikkiaan vimpeliläiset tekivät Saarikentällä talkootyötä 600 miestyöpäivää ja 400 hevostyöpäivää. Valde Latvala ja Yrjö Valkama toimivat talkoopäällikköinä.

Kalle Herrala kynti kentän puusahralla 1937 ja ensimmäisenä suursarjavuotena jopa helsinkiläiset antoivat tunnustuksen hyvästä pesäpallokentästä. Kentältä puuttui kuitenkin päällystys, johon paikkakunnan urheilua harrastavien seurojen varat eivät riittäneet. Suojeluskunnan paikallispäällikkö Martti Pajala kävi anomassa varoja päällystykseen valtion urheilulautakunnasta ja jätti anomuksen lautakunnan puheenjohtaja Urho Kekkoselle. Kekkonen kyseli tarkasti Vimpelin urheilusta ja vakuuttui asiasta, koska lautakunta myönsi 1500 mk kentän päällystykseen. Päällystys toteutettiin välirauhan kesänä 1940. Kentän kunnostustöiden aikana suursarjapelejä pelattiin mm. Luoma-ahon kentällä.

Katsomorakennelmat Saarikenttä sai ensikerran 1945, jolloin tulva oli tuonut tukkeja Saarikentälle ja uittopäällikkö Kattilakoski lupasi kentälle ajautuneet tukit. Kun muutama tukki vedettiin joestakin ja Heikkilän saha pyöri kaksi päivää, olivatkin katsomon tarvikkeet taapelissa. Kunta oli vuokrannut kentän alueen 1939 paikkakunnan urheilujärjes töille 50 vuodeksi mutta sotien jälkeen vuokrasopimus unohtui ja kunta alkoi vastata Saarikentän kunnosta.

Saarikentän jokakeväistä riesaa - tulvaa - yritettiin karkottaa vuoden 1956 remontilla. Kunta antoi rakennustyöt urakalla Urheilukenttien Rakentajat Oy-nimiselle maanrakennusliikkeelle. Kentän pintaa nostettiin n. 60 cm. Saarikenttä sai myös juoksuradan sekä muut yleisurheilun suorituspaikat. Kunta sai työhön jonkin verran veikkausvoittoavustusta mutta Vimpelin kunta kantoi todellisen päävastuun.

1979-luvun alussa Saarikentän ympärille rakennettiin lähes metrin penkereet tulvavaaran torjumiseksi sekä uusi silta, katsomotilat ja pukusuoja. 1983 rakennettiin uudet kuuluttamotilat. Saarikentän n. 1500 istumapaikkaa osoittautui liian vähäiseksi.

Saarikentän nykyinen katsomorakennelma valmistui v. 1990 56. Itä-Länsi-otteluun. Katetun katsomon istumapaikkoja on 1300 henkilölle sekä muita istumapaikkoja 1290 henkilölle (eli yhteensä 2.590 henkilölle). Viimeinen tiilimurskalla pelattu ottelu tapahtui 05.09.1993 ViVe - VM. Saarikenttä sai nykyvaatimusten mukaisen hiekkatekonurmipinnan keväällä 11.05.1994.

Ajankohtaistietoa pesäpallosta löydät myös Vimpelin Vedon kotisivuilta.

Saarikentällä järjestetään myös muita tapahtumia. Kentällä on konsertoinut mm. Vivo. Ladyt lavalla -kiertueeseen liittyen kesällä 2000 pystytettiin kentälle mittava esiintymislava.

Pesäpallon historiaan voi kesäisin tutustua myös valtakunnallisessa Suomen Pesäpallomuseossa Kangastiellä n. ½ km keskustasta Alajärvelle päin. Maantieltä on museoon viitoitus. Tarkempia tietoja aukiolosta saa apulaiskanslisti Aila Aholta p. 06-5659312.